Yhh, tästä tuli sekava. Toivottavasti silti kelpaa! (unohdin mitä joissain kuvissa on tarkoitus tapahtua, mutta mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä)


"M-mmm... Maukkaita muroja!" Melissa totesi jokaisena aamuna, jolloin hänellä oli aikaa syödä aamiaista. "Kunpa vain joku olisi nauttimassa tästä kanssani..."


Heti seuraavana yönä jokin Melissan mietteisä loksahti paikoilleen. Kohtalaisen varakas mies, hyvät geenit, aamiaisseura... "Armaksesta on tuleva puolisoni!"


Ja niinhän siinä kävi. Komea nuori mies muutti Melissan vaatimattomaan pikkumökkiin, tuoden mukanaan.... 1 SIMOLEONIN!? -> ja tyhjän repun. Ei ei, ei tällä tavalla kotia rakennetta, valitteli Melissa ajatuksissaan. Rakkaus selviää kaikesta, oli Melissan äidin motto aikoinaan, eikä Melissa halunnut tuottaa pettymystä nyt jo pois nukkuneelle äitimuorilleen. Hän siis kaikesta huolimatta päätti perustaa perheen rakastamansa köyhän miehen kanssa, ja elää tämän kanssa suloiseen loppuun saakka.


Armas tiesi itsekkin tyylinsä olevan aivan jotain muuta, kuin viimeistä huutoa, joten hän päätti muotoilla hiuksiaan hieman, sekä läntätä päähänsä hatun. Hänen näkönsä oli ollut hieman heikkenevä viime aikoina, joten hän tajusi hankkia silmilleen lasit, vielä kun hän niin näkee tehdä.


Rahaa tulee tunnetusti työstä (tai tehtaalta), joten Armas otti lehden käteensä ja pätti hankkia sellaisen (työpaikan, ei tehdasta). Miehen elämäntoiveena on jonain päivänä olla elävä legenda, mutta sitä odottelessa hän otti paikan yövartijana. Palkka olisi hyvä ja työ leppoisa.


Rakkaus kukoisti Berrywhiten taloudessa, eikä kummallakaan pariskunnan osapuolella ollut valittamista. Kunhan vain ruokaa saadaan pöytään ja televisio toimii, elämä jatkuisi onnellisesti. "Aijaa, minusta kyllä lapsi olisi tässä tilanteessa omiaan!" Ole hiljaa, Melissa.


Melissa oli aamuvuorossa melken viikon jokaisena päivänä, joka oli ihan hyvä asia sinänsä; yöt sai nukkua eikä tarvinnut tuhlata päiviä siihen.


Päivät yksin ollessaan Armas ehti kohottaa kuntoaan työtään varten...


... sekä tietenkin kasvatella puita. Varsinainen keltapeukalo.


Mutta kun rahasato oli korjattu, jatkui armoton jumppaaminen kauniin punaisessa keittiössä.


Ja jatkui...


Ja jatkui...


Kunnes oli aika rentoutua kuumassa vaahtokylvyssä upouuden kylpyammeen sisällä. (jonka arvo vain kasvaa ajan kuluessa!)


Melissa sai töissään ylennyksen, sekä oikein vastatun urakysyksen ansiosta 500 simoleonin bonuksen! Tätä täytyisi juhlia:


Ilta vietettiinkin leppoisasti kahdestaan sängyn lämmöstä nauttien. Ihanat lakanat! :D


Kunnes oli Armaksen vuoro tienata taloon rahaa.


Ja Melissa vain nukkui rauhaisasti ilman avomiestään.


Aamuyöllä melko äänekäs Armaskin pääsi lepäämään rankan työssälevon jälkeen. Armaskin sai muuten ylennyksen!


"Kulta, muistathan kun juhlimme ylennystäni?" Melissa kysyi. "Muistanhan minä, miten muka voisin unohtaa?" Armas vastasi ja hymyili vihjailevasti. "No, minulla on ollut viime aikoina vähän huono olo ja tein erään testin... Raskaustestin nimittäin. Se oli, miten sen nyt sanoisin... positiivinen."


"Mutta kulta, sehän on mahtavaa!" Armas huudahti riemuissaan ja riuhtaisi Melissa sohvalta syliinsä. "Mutta, minne me vauva laitamme?" "Älä huoli, kun molemmat käymme ahkerasti töissä, niin kyllä me pian rahaa saamme." Melissa selitti Armaksen laskettua tämän alas käsivarsiltaan.


Ja sitten se viimein tapahtui, torstaisessa iltahämärässä. Melissan maha kasvoi! Vaatteet alkoivat käydä naiselle vähän pieniksi...


Eli eikun shoppaamaan vaan! Varsin pimeä vaatekauppa, sieltähän puuttuu valot kokonaan...


Raskauden edetessä pidemmälle alkoi olla yhä vaikeampaa pysyä virkeänä. Asiaa ei myöskään helpottanut uusi vaatekerta, joka sekin oli hieman kireä. (=ei raskausmaha-yhteensopiva)


Julkea mies kävi töissä useammin tuodakseen rahaa pian syntyvälle lapselle, jonka vuoksi Melissan täytyi jaksaa syödä ruokansa yksin...


... oli menestys miten huono tahansa.


Armaksen elämä oli yhä vain pitkäveteisempää Melissan nukkuessa raskauspahoinvointejaan pois. Onneksi mies keksi itselleen puuhaa, nimittäin mukavalle naapurin neidille soittelun.


Liekä naapurin neidillä osuutta asiaan, mutta Armas viimein jaksoi raahautua vaatekaapille vaihtamaan vaatteitaan. Uusi tyyli sopii hänelle! :)


Kello 00:43. "Sinä kamala mies, ylös sängystä ja tee tämä puolestani senkin vätys! AAAAHH, MITEN SINÄ KEHTAAT VAIN NUKKUA!?"


Tuskallisen puuhan lopputulos oli kuitenkin söpö pikku nuorukainen.

Ehei, älkää edes kuvitelko minun kertovan vauvan nimeä tai sukupuolta vielä! ;) Turha valittaa kirjoitusvirheistä, en todellakaan jaksa alkaa itse tätä lukemaan alusta loppuun.