Perhehaaveiden vuoksi Melissa ja Armas päättivät muuttaa jo hyvissä ajoin suojaan kaupungin myrkky- ja pakokaasuilta, varmistaakseen lapsilleen turvallisen kasvuympäristön. He löysivät suuren tontin Ajolan kylästä, kunnasta, jossa Armas aikoinaan varttui onnellisesti aikuiseksi. Kokonaan uuden kodin rakennus osoittautui kuitenkin odotettua kalliimmaksi, onnelliselle perheelle jäi käteen vain hilut reilusta 20 000 simoleonista. "Onnellisuus ei ole sidoksissa varakkuuteen", oli yksi monista mamma Berrywhiten motoista.
Melissa alkoi viettää yhä vain enemmän aikaansa pienen Kevin-vauvan kanssa. Hän rakasti lastaan jopa niin paljon, ettei olisi rohjennut laskea kääröä käsistään, mikä tietenkin huolestutti Armasta. "Kultaseni, saisinko minäkin viettää aikaa lapsemme kanssa silloin tällöin?" "Minähän käyn töissä eri aikaan kuin sinä, omi lapseni silloin!"
Ja niin Armas tekikin. Ylenpalttiseen äidinrakkauteen "sairastuneen" Melissan silmän välttäessä mies pinkoi lapsensa luo vain halaamaan tai leikittämään tätä hetken ajan, hiipien sitten uudelleeen katsomaan televisiota muina miehinä.
"Rakkaani, minulla on sinulle vakavaa asiaa..." Armaksen naama oli vakavana hänen jatkaessaan: "Kevin on myös minun lapseni, enkä ole näiden viikkojen ajan tutustunut häneen oikeastaan lainkaan. Minä olen sitä mieltä, että myös saman katon alla asuva isä on oikeutettu tapaamaan lastaan." "Armaani, mikset ole aikaisemmin sanonut mitään? Tottakai saat silloin tällöin leikittää poikaan... poikaamme." Armas ei kehdannut sanoa yrittäneensä puhua aiheesta ennenkin, vaan lopetti jutustelun siihen.
Melissa rentoutui tajutessaan Armaksen olevan täysivaltainen Kevinin huoltaja ja halusi unohtaa vainoharhaisen käytöksensä vaihtamalla tyyliään täysin.
Armaksen ja Melissan hermot repeytyivät pikkuhiljaa pienen pieniksi riekaleiksi joka öisen heräilyn vuoksi. Nyt Kevinin olisi ehdottomasti saatava oma huone! Rahaa ei tietenkään niin laajaan operaatioon ollut, joten lopulta Melissa tyytyi Armaksen ehdotukseen kehdon siirtämisestä olohuoneeseen.
Peseytyminen oli yksi muutamista useasti tehtävistä velvolluuksista, jotka Melissa Armakselle myönsi. Suurimman osan Kevinin hoidosta selvästi diktaattorisoitunut Melissa kuitenkin halusi hoitaa edelleen itse. Luottamusogelmia kuorrutettuna vainoharhaisuudella?
Vaipanvaihto, se ikävä työ jota kukaan ei haluaisi hoitaa, oli yksi niistä asioista joita Melissa halusi itse hoitaa.
Myös vauvapakkomielteisille on esillä pieniä askareita, joita ei vain voi välttää. Joka-aamuinen lehdenhakureissu on yksi niistä Berrywhiten taloudessa.
Armas alennettiin töissä miehen kehnon työsuorituksen vuoksi, joten hän päätti erota töistään kokonaan. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut työttömänä elellä, tarjolla kun oli hyväpalkkainen työ armeijassa. Työajat olivat tuskaa, mutta kunhan palkka juoksee, olisi kelvannut työ vaikka puistonsiivoojana.
Kevinin syntymäpäivän aatto koitti rankassa lumisateessa Koivikkotie 5:ssä. Melissa oli tietenkin aivan hermona tiistai-aamuna, hän kun ei ollut saanut ostettua lahjaa sillä hetkellä ainoalle pojalleen, vaikka kuinka olisi halunnut. Onneksi Kevin oli vielä niin pieni, ettei hän luultavasti tulisi muistamaan yksiä lahjattomia syntymäpäiviä.
Suuriin juhliin ei ollut varaa, mutta Melissa ja Armas yksissä tuumin leipoivat pienen kakkusen lapselleen, jotta pojan varhaisimmat unenomaiset muistikuvat eivät olisi täysin onnettomia.
Kevinistä tuli varsin söpö taapero. :) (Korvaavat ihoni vammaavat, taaperoilla on aina maxisin iho, korjaantuu lapsivaiheessa)
Kevinin hoitajuussetvimisen jälkeiset juhlat ilmeisestikkin äityivät melkoisen vauhdikkaiksi (lakanat heilui :D), Melissan oksentelun vuoksi valvotut yöt osoittautuivat nimittäin raskauden aiheuttamiksi. Melissa ei rohjennut herättää Armasta moisen pikkujutun vuoksi, vaan päätti jättää asian odottamaan aamuun.
Kevinin suosikkipuuhaksi muotoutui pian Armaksen nikkaroimalla muistipelipöydällä leikkiminen - kovien puukalikoiden kanssa! :D
Leikkiminen ei tietenkään ollut ainoa puuha, jota lapsen sallitaan tehdä. Kevin osoittautui hyvin lahjakkaaksi yksilöksi Hänen ensimmäinen, varsin nopeasti oppima sanansa ei ollut kaikkein helpoimmasta päästä: "pörrlöinen teddy-karlhu".
"Tuitui pikku kulta", Armas leperteli Kevinille. Hän kertoi lapselleen kaikenlaisia tarinoita ulkomaista ja siitä, kuinka hän tapasi lapsena matkustella vanhempiensa ja kuuden siskonsa kanssa useita kertoja vuodessa. Melissan mielenterveys alkoi heittelehtiä edestakaisin erittäin suurta väliä. Yhtenä päivänä hän halaili miestään ja kertoi miten rakasti tätä, toisena riideltiin ja paiskottiin ovia.
"Kunhan sinä kasvat isommaksi, me ostamme lomamökin Espanjasta ja vietämme siellä paaaaljon aikaa yhdessä. Älähän kerro äidillesi, ethän?" Armaksen epäonneksi Melissa ei kuullut miehen jatkavan enää aiheesta, vaan pakeni paikalta salakuunteluoperaation jälkeen; "Aion kosia häntä lähipäivinä ja tahdon, että minulla on onnellinen yllätys hänelle valmiina!" Melissa oli hyvin ärtynyt "lapsenkaappaus"-suunnitelmasta.
Viimeinen tikki oli se kerta, kun Melissa aivan yllättäen nukahti kesken tämän oman, hiljaisen ruokailuhetkensä aikana lautaselleen. Hän luuli jo alkuillasta maistaneensa jotain outoa yhdessä hampurilaisistaan, ja herätessään naama majoneesissa hän alkoi ajatella omiaan. "Armas. Se selkäänpuukottaja on tietenkin laittanut herkulliseen ruokaani kaikenlaisia myrkkyjä, viedäkseen Kevinini sille mökilleen! Onneksi ehdin haukata vain pienen palasen..."
Melissa otti ensimmäisen linja-auton, joka meni kohti Ajolan ainoaa markettia, ostaakseen munalukon ja palasi myöhemmin vähin äänin. Oikeasti lautaselle sammuminen tietenkin johtui vain väsymyksestä.
Armaksen sikeästi nukkuessa Melissa kiinnitti lukon makuuhuoneen oveen ulkopuolelta ja pyöräytti sen lukkoon. Nyt ei se petollinen mies enää estäisi vaimonsa onnea!
"Melissa! Tämä ovi taitaa olla jumissa, voisitko avata sen? Keräsin Kevinin vanhoja tuttipulloja sänkymme alta ja ne alkavat todella tartuttaa hajuaan käteeni. Melissa?"
Melissa pysyi kuitenkin tiukasti vaiti liki viikon päivät, antaen Armaksen kuulla ainoastaan onnellisen tietämättömän lapsensa iloisen hykertelyn. Muutenkin vähänlaisesti ruokaileva mies ei enää kyennyt edes puhumaan, kunnes lopulta hiljeni kokonaan. Muille näkymätön tumma hahmo saapui Koivikkotie 5:n ainoaan makuuhuoneeseen varhain eräänä keskiviikko-aamuna viemään ennen niin onnellista Armasta mukanaan toiselle puolelle. Miehen ruumis makasi kärsineen näköisenä makuuhuoneen lattialla, puoliksi sängyn alla vielä muutaman vuorokauden ajan, ennen kuin Melissa tajusi tehneensä suuren virheen:
Melissa ryntäsi avaamaan makuuhuoneen ovea leveä hymy naamallaan. "Armas, anna anteeksi kulta, minä-" Melissan hymy hyytyi tajutessaan miehensä elottoman ruumiin toisella puolella valkeaa, kirkkaanvärisiin vaatteisiin puettua sänkyä, jossa hän vielä pari vuotta sitten oli niin onnellisena nukkunut miehensä vierellä.
Kyyneleet kirposivat väkisinkin naisen silmiin tämän katsellessa kärsivää ja elotonta ilmettä oman Armaansa kasvoilla. Nyt hän olisi yksin vastuussa pienestä lapsestaan, kodinhoidosta, kaikesta... eikä hän tiennyt, miten hän pystyisi selviytymään tästä kaikesta yksin.
Kommentit